keskiviikko 12. tammikuuta 2011

we are young, we are numb

mood:



again...

+ Olo on kuumeinen, kipeä ja törkeän huono. Mutta ei se mitään, muuten mä olen tavallaan onnellinen, tavallaan en. Oon onnellinen siitä, että mulla on mielettömän hyvä tyyppi, joka ei kuitenkaan oo millään tavalla mun tai muutakaan. Hassuinta tässä on se, että mä voin oikeesti olla onnellinen tästä tilanteesta. No toivottavasti en tule hetken päästä taas itkemään miten murskana olen, mutta en usko tällä kertaa, koska mulla ei sinänsä oo mitään hävittävää, kun ei ole mitään odotuksiakaan. Kunhan mennään, virran mukana.

Mutta tosiaan tää kurkkukipu ja pahoinvointisuus saa mut ehkä vähän alakuloisemmaksi mitä pitäisi, mutta kyllähän se tästä. Työssäoppiminen loppuu vihdoin tällä viikolla ja ensi viikolla näkee taas monta mahtavaa tyyppiä!

Lyhyt postaus, mutta eipä tässä sinänsä mitään muuta asiaa ollutkaan, kuin tämä väliaikapäivitys. :----D

- junpe

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

promise of a lifetime

Hyvää uutta vuotta munkin puolesta aivan jokaiselle tasapuolisesti!

Vuosi 2010 oli tasan tarkkaan sisältörikkain vuosi mun elämässä. En muista yhtäkään vuotta, jolloin mulle ois tapahtunut yhtä paljon asioita, kuin viime vuonna - tavallaan, ainakin tunnetasolla. Tutustuin kerta toisensa jälkeen aina vaan upeampiin ihmisiin, näin ja koin paljon sellaista mitä en aikaisemmin ole kokenut, mutta en säästynyt myöskään järjettömiltä tunnepurkauksilta, totaalisilta romahtamisilta tai juuri muultakaan.

Erityisesti tahdon kiittää viime vuodesta ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt eniten aikaa - eli varsinkin Essiltä, Marsalta ja joiltakuilta muilta. Kuvia mulla ei tähän hätään ole laittaa oikeastaan mistään eri tilanteesta viime vuodelta (kiitos laiskuuden), mutta eiköhän noissa Essin kuvissa ollut jo tuttuja tapahtumia, joista olisin varmaan itsekin laittanut kuvia :----)

Anteeksi muuten, että nyt tulee muuten hieman synkähkö ja tylsä postaus. Tein tänään jotain sellaista, mikä sattui mua aika paljon, enkä todellakaan tiedä oikein miten pitäisi suhtautua mihinkin (lue: ei paras hetki tehdä postausta, kun ajatukset muutenkin sekaisin), mutta toivottavasti tämä tästä helpottaa tovin kuluttua. Essi on varmaankin kuitenkin tyytyväinen mun tekoon, mikä helpottaa mun oloa jo sen verran, että ainakin saan joltain varmaan hyväksyntää tän oman syyllisyydentunteen kumotakseni.

Espi edit// Kyllä täällä ollaa tyytyväisiä siihen minkä päätöksen teit, koska se vaan estää sua pahemmalta hajoamiselta... mutta en nyt voi sanoa että olisin iloinenkaan, koska sulla on paskafiilis. 



Nyt tämän illan olenkin sitten istunut tietokoneella purren huultani, toivoen ettei pala kurkussa paina liikaa. Syön suklaata ja ja.. sellaista.



i feel so unhappy, mutta tässä teille hyvää musaa vuodenvaihteen kunniaksi!



- junpe