Pakko purkautua tänne kuvien kera hyvin suuresta ongelmasta taas kerran. Mulla on nimittäin jälleen kerran aivan järjetön tatuointikuume, eikä tää kuvien katsominen auta mun ongelmaani tasan yhtään.
Mä vielä nauroin niille, jotka väittivät, että tatuointeihin jää koukkuun. Se oli mun mielestä ihan höpöhöpöjuttuja, mutta nyt kyllä tajuan itsekin ensimmäisen leiman jälkeen, että tottahan se taisi olla. En todellakaan pysty jättämään omaa kuvasatoa tuohon yhteen.
Ja jotta pääsette vähän kärryille mistä puhun, niin kävin ottamassa melkolailla tarkalleen vuosi sitten, muistaakseni 30.10.2009 ensimmäisen kuvani. Yläselästä, vasemmalta puolelta lapaluun ja selkärangan välistä löytyy siis isän muistoksi otettu lintu ja sydän. Sen tarkemmin en nyt jaksaisi selitellä tatuoinnin ideaa tai tarinaa, mutta saa toki kysyä jos jotakuta kiinnostaa kuvan merkitys. Kuva puhukoot esittelyn puolesta:
Tämäkin kuva on kuitenkin vielä sen verran kesken, että tuohon keltaiseen nauhaan pitäisi vielä kirjoittaa jokin teksti. Olen koittanut miettiä kaikkea tärkeää isän ja mun väliltä, mutta en ole vieläkään löytänyt sitä oikeaa tekstiä siihen. Eiköhän se sieltä vielä tule.
Tosiaan hirveä hinku ottaa tuon tekstin lisäksi jotain aivan uutta. Tavallaan tekee mieli jotain simppeliä, kuten söpöä tekstiä tai vastaavaa. Toisaalta taas tekee mieli jotain suurempaa, värikästä ja vähän näkyvämpää. Näillä näkymin mulla ei tule kuitenkaan olemaan varaa uuteen leimaan, etenkään ennenkuin pääsen johonkin töihin, joten... turhia toiveita. Mutta kuvia saa aina katsella, eikö?
Kuvat by weheartit, again!
Menipä tatuointipainotteiseksi päivitykseksi, mutta eipä se varmaan haittaa. Viime päivityksestä onkin jo ikuisuus (niin minun kuin Espinkin!) joten saadaanhan jotain eloa tähänkin blogiin taas vaihteeksi!
Yritän myös saada omaa kameraa käyttöön mahdollisuuksien mukaan tulevissa postauksissa. Mitään en lupaa, koska olen hyvin laiska käyttämään tuota kameraa ja varsinkaan raahaamaan sitä mukana missään, mutta mä lupaan yrittää. :--)
love ya!
- junpe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ihmeessä, kyllä me kuunnellaan ja harvemmin purraan.